Mielestäni suomalaisten metsien kyky sitoa hiilidioksidia tulee valjastaa metsänomistajan eduksi luomalla markkina käänteiselle päästökaupalle. Suomen tuleekin viipymättä käynnistää käänteisen päästökaupan valmistelutyö. Tämä tulee resurssoida rahallisesti ja osaamismielessä mahdollisimman tukevasti.
Käänteisessä päästökaupassa metsänomistaja myy metsänsä kykyä poistaa ilmakehästä hiilidioksidia. Kauppa on käänteinen verrattuna jo voimassaolevalle päästökaupalle, jossa ostetaan oikeuksia päästää ilmakehään kasvihuonekaasupäästöjä kuten hiilidioksidia. Käänteisessä päästökaupassa kaupan kohteena on ilmakehästä poistettava hiilidioksidi.
Kasvihuonekaasujen ilmakehään päästämisen oikeuksia koskeva päästökauppadirektiivi tuli voimaan 2003. Päästöjen vähentäminen markkinamekanismia hyödyntämällä on kiistatta ollut EU:n onnistuneimpia keinoja torjua ilmastonmuutosta. Päästökaupan volyymiksi arvioitiin 90 miljardia euroa vain kuusi vuotta direktiivin voimaantulon jälkeen.
Hiilinieluihin perustuva käänteinen päästökauppa voi olla jo voimassa olevan päästökaupan kaltainen mahdollisuus. Tavoitteena olisi luoda hiilidioksidin sidonnalle päästökauppaa vastaavat markkinat.
Ns hiilipörssejä on aikaisemmin selvitetty mm 2019 ympäristöministeriön toimeksiannosta. Ympäristöministeriön selvityksestä on puuttunut kaupallinen ja finanssialan näkökulma.
Käänteisen päästökaupan luomiseen tarvitaan finanssialan osaamista. He ovat tuotteistamisen mestareita oli kyse rahasta, liiketoiminnasta, appelsiinisadoista, kuparista – tai hiilensidonnasta. Vain ilmastovoimin asia jää aikomukseksi.
EU:n intressi hiilipörssin tai käänteisen päästökaupan kehittämiseksi on osoittautunut rajalliseksi. EU vaikuttaa toimivan asiassa mieluummin velvoitteiden ja säädösten kun markkinaehtoisuuden kautta.
Meidän ei tule tyytyä vain sääntömääräisyyteen – päästökauppakin perustuu markkinaehtoisuuteen. Markkina- ja hintamekanismi ovat parhaat tavat edistää hiilineutraaliustavoitteita.
Käänteistä päästökauppaa ei kuitenkaan synny, elleivät sellaiset maat lähde liikkeelle, jotka valtioina tai joiden kansalaiset metsää omistavat.
Meidän ei pidä tyytyä siihen, että hiilinielut ovat ’valtion taseessa’. Metsät ovat suurelta osin yksityisessä omistuksessa ja maassa on 600.000 metsänomistajaa. Kyse voi olla omistusoikeudesta ja aivan varmasti on kannustimista.
Meidän ei myöskään tule tyytyä siihen, että puhutaan vain hiiliensidonnan lisäämisestä. Tai peräti hiilinielulaskennalla mahdollisesti aiheutuvista kustannuksista. Meidän on ajateltava metsien kokonaiskykyä sitoa hiilidioksidia ja tuotteistettava se – suomalaisen metsänomistajan eduksi.
Ehdottaisinkin, että valtio käyttää tuntuvan summan – sanotaan 20 miljoonaa euroa varoja – hiilensidonnan markkinan luomiseen sekä käänteisen päästökaupan valmisteluun ja toteutukseen.
Hartioiden levittämiseksi hankkeessa tulisi toimia yhdessä Ruotsin ja mahdollisesti Norjan kanssa, joilla on samansuuntaiset intressit. Selvityksen osana tutkittaisiin onko käänteinen päästökauppa kytkettävissä nykyiseen päästökauppamekanismiin vai toteutettavissa siitä erillisenä.
Suomen kansallisena etuna ei ole ylläpitää hiilensidontaa sääntelypohjaisesti vaan tuotteistaa se käänteisen päästökaupan kaltaisen markkinamekanismin kautta. Tässä voi olla sekä Suomelle että sadoille tuhansille yksityisille metsänomistajille iso mahdollisuus, jota ei saa hukata. Aika toimia on nyt.
Petri Roininen
Eurovaaliehdokas (kesk)
